Eilen aamulla saatiin viesti jossa kysyttiin että ollaanko kotona jos Hellu tulee käymään. No tottakai ollaan! <3 Hellu olikin ainoa porukasta jota en ollut nähnyt sitten luovutuksen lainkaan, mutta nyt mökkireissulla oli hyvä hetki piipahtaa. :) Heti Hellun tullessa autosta, huomio kiinnittyi sen hienoon liikkeeseen, se oli niin kevyttä ja vaivatonta, tasaista, rauhallista ja ulottuvaa. Siis katsonhan mitä jatkuvasti ravaavia porokoiria, mutta tässä oli jotain vangitsevaa. Käytiin matkalaisen kanssa jaloittelemassa rannassa ja haettiin sitten juoksuinen siskolikka kaveriksi.
Tytöt tulivat juttuun ihan mukavasti, vaikka alkuun kommunikointi olikin aika peräpääpainotteista. Toinen tyrkytti ja toinen haisteli kummissaan että outo on haju. Hellun juoksut ei ole vielä alkaneet. Mutta kyllä ne siitä sitten vähän leikintynkääkin sai lopulta viritettyä ja yhtään ei kuitenkaan tarvinut mitellä toisiaan, hyvässä hengessä tytöt touhusivat. Mukava vierailu kaikin puolin ja Vaaniakin nukutti mukavasti illan, ei tarvinut päivystää ohikulkevia koiria sulhasen toivossa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti