Esittely ja yhteystiedot

 Eläimet on aina olleet tärkeällä sijalla elämässäni. Lapsuudessani talossa oli oikeastaan aina kissa, nuorena tyttönä heti -90 luvulle käännyttäessä sain sitten ensimmäisen oman koirani, dalmatiankoirauroksen, jonka kanssa kierrettiin kasvattajan kyydissä näyttelyissä ympäri Suomea. Aikuisiällä tuli edelleen kissoja, sekä aikuinen kodinvaihtaja, landseernarttu Tantta. Sekä hevoset, tietenkin. Ammatiltani olenkin hevostenhoitaja, joten myös työn puolesta eläimet kuuluivat arkeen kymmeniä vuosia. Omia hevosia on ollut myös kokoonpanossa liki 20 vuotta. Tantan kanssa harrastettiin vesipelastusta ja vähän näyttelyitä. Sen nukkuessa pois vajaan 13 vuoden iässä, oli aika seuraavalle koiralle. Silloin toteutin pitkäaikaisen haaveen lapinporokoirasta. Alkuperäisrodut, etenkin kotimaiset on aina olleet lähellä sydäntäni, ja rotu muutoinkin oli juuri sitä mitä koiralta toivon. Siinä on kaikki, mutta siinä ei ole mitään liikaa tai ylikorostettua. Se on koiran näköinen ja -mallinen, liioittelematon. Sopivan kokoinen, säänkestävä, liikkuvaan elämäntapaan ja moneen touhuun sopiva koira. Kesällä 2012 hain Veelan viimein kotiin ja päivääkään en ole rotuvalintaani katunut. Loppuvuodesta 2014 muutti kotiin Vinja, sijoitusnartuksi Kuunkajon kennelistä. Toiveissa oli kolmas koira Vinjan pennuista, jotka syntyi meillä kotona keväällä 2018 Kuunkajon kenneliin, mutta pentueessa oli vain uroksia. Mutta ensimmäisistä omista kasvateista syksyllä 2019 syntyi sitten se pitkäaikainen haave, oman nartun pentu kotiin. Vaani lunasti sen paikan ja hienosti on lunastanutkin.

Kasvattajakurssin kävin keväällä 2019 ja kennelnimi myönnettiin samana kesänä. Olen Suomen kennelliiton sekä Lappalaiskoirat ry:n jäsen sekä allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen. Kasvatus tulee olemaan erittäin pienimuotoista ja ajatuksella että jokaisesta pentueesta jäisi koira myös itselle. Terveys ja luonne on minulle tärkeitä asioita kasvatustyössä. Arjen sujuvuus on isoin asia koiraharrastuksessa. Omilla tassuillaan seisova, reipas ja rohkea, terve koira on se mitä itselleni toivon. Meillä koirat ovat perheenjäseniä, elävät sisäkoirina ja osallistuvat kaikkeen arjen puuhaan. Pennut kasvavat myös yhtälailla asuintiloissa, keskellä kaikkea normaalia elämää sekä saavat osallistua myös touhuihin ulkona mikäli kelit sen vaan suinkin sallii. 

Koirien lisäksi taloudessamme asustaa maatiaiskissa, suomenpienhevosori Vinha Paanari, minishetlanninponiori Beorn Breandan sekä parvellinen Piikkiön kannan maatiaiskanoja kukkoineen. Eläinten kanssa puuhaamisen ohella harrastan myös valokuvausta, käsitöitä, luonnossa liikkumista sekä lukemista. Kirjahyllyjä ei koskaan ole tarpeeksi, ja fantasiakirjat ovat lähimpänä sydäntä vaikka kaikkiruokainen kirjojen suhteen olenkin. Rakastan hyvinrakennettuja tarinoita! Sieltä kumpuaa myös kennelnimeni Varjelum. Veelan kutsumanimi on Harry Pottereista peräisin, ja Veela on tärkeä linkki siihen että haluan tätä rotua kasvattaa, se vei minun sydämeni lapinporokoirille. Siksi kennelnimeni sijoittuu samaan tarinaan. Varjelum on samassa tarinassa kilpiloitsu joka suojaa käyttäjäänsä manauksilta ja kirouksilta. Toivottavasti edes ripaus sitä taikaa kulkisi pentujen mukana elämässä.

Yhteystiedot

Henna Haapaniemi

Maalismaantie 157

91110 Ii as.

puh: nol nel nel-5237597

varjelumkennel (a t) gmail.com