Hyvää Joulua!

 

Meidän poppoo toivottaa kaikille rentoa ja rauhallista joulua!

Vaani ja sisarukset 1v!

 

Niin se on vuosi vierähtänyt, Vaani sisaruksineen täytti jo kokonaisen vuoden. 😊

Paljon on siihen vuoteen mahtunut enkä kyllä vaihtaisi Vaanissa mitään, se on minun koira kaikin puolin. Harrastusrintamalla on touhuttu monenlaista eikä ole tullut vielä vastaan hommaa mikä tuon kanssa ei olisi kivaa. Tykkään kauheasti sen asenteesta, edelleen. 

 

Vinjallakin oli vasta synttärit, se täytti syyskuun puolivälissä 6 vuotta. Mammalla ei ikä paina, eikä se aio koskaan kasvaa aikuiseksi. Ihan samanlainen humupetteri se on kuin on aina ollutkin. 

Veela ei ole juhlinut, mutta on osallistunut kyllä lahjaluiden syöntiin ja ollut hengessä mukana. Muorilla pyyhkii hyvin, se on oma iloinen itsensä ja on päässyt syksyn mittaan touhuamaan rakastaamaansa jälkipuuhaa, joten mikäs sillä on ollessa. Se odottaa jo innolla talvea, veteraanikin taantuu takaisin pennuksi kun lumi sataa maahan. Sitä odotellessa. :) 

Näyttelykausi pulkassa ja loppukesän kuulumisia

 

Loppukesä hurahtikin ohi ihan silmissä ja huomaamatta. Sienikauden alkaessa elokuussa Vaani oppi ihan itsekseen uuden harrastuksen ja alkoi sienikoiraksi. Se on ihan haka bongailemaan herkkutatteja, juuri niitä parhaita, tuoreita juuri nousemassa olevia jotka ei vielä kasvuston seasta näy niin hyvin ihmissilmään. Se haisteli kiinnostuneena alkuun minun kädessä keräämiäni sieniä, palkkasin siitä ja niinpä se alkoi hyvin nopeasti löytää niitä itse ja ilmaista. Sen jälkeen meidän sienestys lähtikin ihan hallinnasta, monta kymmentä kiloa niitä on kerätty ja kuivattu. Metsätunteja on siis tullut. Loppukesästä tuli matsutaket ja Vaani oppi myös ne nopeasti. Joten oikeastaan me ollaan oltu koko elokuu sienestämässä. Elokuun alussa oli Vaanin näyttelyuran avaus, se kävi Iin ryhmänäyttelyssä hakemassa EH:n hyvällä arvostelulla, palkinto johtui lähinnä nuoresta iästä (oli juuri 9kk) ja keskeneräisyydestä. Vaani käyttäytyi hyvin ja oli oikein iloista näyttelyseuraa.

                                Näyttelykausi oli lyhyt ja ytimekäs, se loppui sitten syyskuun alussa Seinäjoella, eli käsitti kaikkiaan kaksi näyttelyä. :D Tässä toisessa oli mukana myös Veela. Vinja on ihan karvaton tällä hetkellä joten se joutui jäämään kotimieheksi. Seinäjoella Vaani oli upeasti PN2 saaden ensimmäisen sertinsä. Paras narttu oli tuo meidän seuramuori Veela joka korkkasi reissulla veteraanikehät. Se oli VSP ja ROP-VET, mutta räjäytti potin päivän päätteeksi isossa kehässä ja oli BIS-VETeraani. <3 Seuraavaksi katsellaan näytelmähommia sitten ensi kesälle.

                       

Pian alkaakin syksyn kurssit, Vaanille on ohjelmassa häiriökurssia ja muitakin suunnitelmia on, lisäksi jatketaan jälkihommia joita jo vähän aloiteltiin ennen sienibuumia. Vaani jäljesti verijälkeä jo mukavasti ja vanhat muorithan tietysti oli revetä liitoksistaan kun jälkivaljaat kaivettiin naftaliinista. Sitä jatketaan nyt ehdottomasti kun kelit on viimein otolliset niihin touhuihin.

Hellettä ja sadekausia

Kesä mennä puksuttaa jo puolivälissä, onkin tähän mahtunut kaikki säätilat mukaan. Viimeiset kaksi viikkoa helteiden jälkeen onkin sitten satanut vettä koko ajan. Mukavan viileät kelit lenkkeillä siis viimein, onneksi on hyvät sadevaatteet. :) 

Muuten ollaan eleltykin aika ominemme kotosalla, kaikki vieraat on tainnut olla koiria, ja rotutovereita. Elokin on muutaman kerran piipahtanut siskoa, mammaa ja tätiä moikkaamassa, helteiden aikaan käytiin uimassa tuolla lähimontuilla sisarusten kanssa ja toki tässä pihassakin on pulikoitu. 

Elo melkein 9kk

Nythän se näyttäisi että alkaa taas tuo harrastustoiminta virkustua, näyttelyä on luvassa parin viikon päähän, vähän treenejä sitä ennen. Veripullokin odottelee pakkasessa jos sitä kokeilisi mitä nuoriso verijäljestä sanoo. Kohtahan sitä päästään jo sienimetsäänkin, sitä odotellessa mennään metsään muuten vaan. :) 

Siskokset

Eilen aamulla saatiin viesti jossa kysyttiin että ollaanko kotona jos Hellu tulee käymään. No tottakai ollaan! <3 Hellu olikin ainoa porukasta jota en ollut nähnyt sitten luovutuksen lainkaan, mutta nyt mökkireissulla oli hyvä hetki piipahtaa. :) Heti Hellun tullessa autosta, huomio kiinnittyi sen hienoon liikkeeseen, se oli niin kevyttä ja vaivatonta, tasaista, rauhallista ja ulottuvaa. Siis katsonhan mitä jatkuvasti ravaavia porokoiria, mutta tässä oli jotain vangitsevaa. Käytiin matkalaisen kanssa jaloittelemassa rannassa ja haettiin sitten juoksuinen siskolikka kaveriksi.

Tytöt tulivat juttuun ihan mukavasti, vaikka alkuun kommunikointi olikin aika peräpääpainotteista. Toinen tyrkytti ja toinen haisteli kummissaan että outo on haju. Hellun juoksut ei ole vielä alkaneet. Mutta kyllä ne siitä sitten vähän leikintynkääkin sai lopulta viritettyä ja yhtään ei kuitenkaan tarvinut mitellä toisiaan, hyvässä hengessä tytöt touhusivat. Mukava vierailu kaikin puolin ja Vaaniakin nukutti mukavasti illan, ei tarvinut päivystää ohikulkevia koiria sulhasen toivossa. :) 

Sisaruksia ja kesän tuloa

Kesäkuu on alkanut lämpimästi, liiankin lämpimästi. Onneksi on tuo ranta pihassa niin pääsee koirat helposti uimaan. Ja on ne kyllä lätränneetkin. Elo ja Vaani tapasivat pitkästä aikaa ja olihan niillä hauskaa. Keli ei vaan suosinut, satoi kunnolla vettä, mutta ei se pikkukavereita haitannut. Elosta onkin kasvanut jo komea poika ja sillä on ihana turkki. 

Vaanin kurssikin loppui, nyt se on suorittanut rallytokon alkeiskurssinkin. Se kyllä tykkää tehdä ja touhuta. :) Seuraavaksi voisi olla työn alla esitellä sille nuo meidän lempiharrastukset, eli jälki ja haku. En tiedä onko se hyvä vai huono asia, koska itseni tuntien, jos se niistä tykkää, metsityn taas kokonaan enkä saa itseäni haalattua enää muihin treeneihin. :D Täytyy koittaa siitä huolimatta vaan motivoitua jotenkin käymään. Koiran motivaatio ei ole ongelma, emännän motivaatiossa on parantamisen varaa. Jotain jälkitreeninpoikasta meillä onkin jo viritteillä, metsään kyllä akankin moti riittää vallan hienosti. :) 

Tulihan se kevätkin

Luovuttihan ne hanget viimein ja jokikin suli vasta viime viikolla. Vaanihan tietysti on ehtinyt jo uimaankin tulvavesiin. :D Tänään Vaani täyttää 7kk, aika kulkee kyllä siivillä. Siitä on kasvamassa kyllä niin mieluinen pikkuneiti että pakahdun. <3 

Toukokuun alussa meillä alkoi rallytokokurssi, se onkin ollut mukavaa ajanvietettä ja yhdessä tekemistä. Vaani tykkää tehdä ja touhuta ja on aina innokaasti lähdössä kurssille. Muuten ollaan samoiltu pitkin metsiä ja hiekkakuoppia, tutkailtu kevättä ja luonnon heräämistä. 

Veelalla on kauhea karvanlähtö joten sitä ei juuri kuvissa näy. Hyvä kuitenkin että lähtee, monilla ei sterkan jälkeen enää karva vaihdu kunnolla, tämä ainakin irtoaa. Nähtäväksi jää mitä sieltä sitten tilalle kasvaa, toivottavasti ei nyt ihan höpsis mene turkki. Muuten ihan sama, mutta Veelan karva on ollut hyvälaatuista ja sitä on ollut sopivasti eli se on myös toiminut niinkuin porokoiran turkin kuuluu toimia. Tämän säilyttäisin kyllä mielelläni jatkossakin. Vinjallakin lähtee karvaa mutta maltillisemmin, mahakarvoistaan se ei aio luopua vielä joten ei varmaan ole kovin lämmintä kevättä vielä tarjolla. :D Muut ennustaa sammakoista, minä ennustan mamman mahakarvoista.